Mejäharjoittelun lyhyt oppimäärä
   
TARVIKKEET: * Naudan tai hirvieläimen verta (löytyy kaupan pakastealtaasta). Veri on aika sottaista, hyväksi havaittu keino on laittaa se esim. HYVIN PESTYYN tiskiainepulloon ja R-kioskilta saa pullotettua vettä, jota on joskus tullut ostettua nimenomaan sen pakkauksen vuoksi.
* Sieni (esim. kylpysienen puolikas) joka on sidottu 2-3 m pitkään naruun. Tehdessäsi jälkeä yksin, on kätevää sitoa naru vyötärölle jolloin sieni tulee perässäsi itsekseen ja kätesi jäävät vapaiksi.
* Jäljen merkitsemisvälineet esim. tarjoushintalappuja, kreppinauhaa tai pyykkipoikia
* Valjaat koiralle
* 6 m pitkä naru tai liina jossa ei saa olla solmuja. Lipputangon narua, pyykkinarua, johtoa…
* Koira =) koiran tulee olla hyvässä fyysisessä kunnossa
* KYYPAKKAUS
* Juotavaa itselle ja koiralle
* Kompassi ja kartta alueesta jolla harjoittelet. Mikäli maasto on vieras eikä sinulla ole siitä karttaa, tutustu siihen kävelemällä ennen jäljen tekoa.
* Kaato (kuollut riistaeläin, kani, kanin nahka tms.) Kun koira on oppinut kaatokäyttäytymisen riistalla, voit aivan hyvin jättää kaadoksi esim. sienen jolla olet jäljen vetänyt, tai jättää loppumakaukselle jotain koiralle mieluista syötävää. Tärkeintä on että koira tietää että ”tähän tämä jälki nyt päättyi”.
* 2 puhdasta muovipussia taskuun. Toisella tuot verisen sienen pois metsästä, toiseen laitat kaadon jäljestyksen jälkeen.
ENNEN JÄLJESTYSTÄ: Ennen varsinaisia jäljestysharjoituksia koira kannattaa opettaa liikkumaan metsässä vapaana. Näin se oppii kulkemaan erilaisissa maastoissa, ja tottuu metsän tuoksuihin ja ääniin.
Jäljestyksen ”esikoulun” voit aloittaa jo 5 kk ikäisellä pennulla. Ensimmäiset jäljet ovat hyvin lyhyitä (n. 10 – 50 m) ja helpossa maastossa. Ei pidä kyllästyttää pentua liialla harjoittelulla, kerran tai pari kuussa on riittävästi.
JÄLKIMAASTOT: Sopivia jälkimaastoja ovat mm. Metsämaasto, hakkuualue (ei tuore!), luonnonniitty, tiheikkö, taimisto, kuljettava suo, heinikko, polut jne.
Maastokohdat joita tulee välttää: jäte- ja lantakasat, pintakuoritut maastot, laajat kallioalueet, yleiset liikennöidyt tiet, louhikot ja jyrkänteet, jyrkkäreunaiset suuret ojat, riistan pesimäpaikat, aidat, pellot.
JÄLJEN MERKITSEMINEN: Harjoitellessa kannattaa merkitä jälki käyttämällä avomerkintää (=jälkimerkit sijoitetaan siten että ne ovat selvästi näkyvissä tulosuunnasta). Merkkejä tulee olla riittävän tiheässä (n. 5 m välein) jotta tiedetään koko ajan missä jälki kulkee.
 
JÄLJEN TEKO: Merkkaa matka tieltä lähtömakaukselle selvästi jotta löydät sen helposti lähtiessäsi jäljestämään. Potki jäljen alussa 30 x 30 cm kokoiselta alueelta pintakerros pois (= lähtömakaus). Älä potki sammalia pitkin puskia, vaan mahdollisimman siististi makauksen reunoille. Aseta vedessä kasteltu ja sitten kuivaksi puristettu sieni tähän makaukseen ja kaada sieneen n. 1 dl verta. Pirskota verta pari ruokalusikallista makaukseen. Jaa loppu veri niin moneen osaan kuin jäljellä on makauksia. Merkitse makaus niin selkeästi että löydät sen helposti (kreppinauhaa puuhun). Lähde sitten kävelemään ja merkkaa kulkusi hintalapuilla tms. Kun teet jäljen varrelle makauksia, tehdään ne samoin kuten alkumakaus ja niihin pirskotetaan muutama ruokalusikallinen verta. Makauksella lisäät verta myös sieneen. Laita n. 20 m ennen makausta etumerkki (esim. kreppinauha, muovipussinsuikale tms.), josta tiedät että makaus lähestyy. Älä käytä verta liikaa. Sopiva määrä on 3 dl kilometrin matkalle. Muista että sieni tulee aina viimeisenä, kun vedät jälkeä. Voit myös tehdä jäljen kahdessa osassa, jolloin suunnistat ja merkkaat sen ensin, ja veretät (=jäljen vetäminen sienellä) vasta sitten.

Jälki kannattaa päättää lähelle tietä (etäisyys tiestä kuitenkin vähintään 60 m), näin sinun on helppo viedä kaatona käytetty riistaeläin tai makupala loppumakaukselle. Merkkaa loppumakauksen paikka selkeästi, ettet kaatoa viedessäsi vahingossa kävele siihen. Merkkaa myös matka loppumakaukselta tielle selvästi esim. kreppinauhalla, niin löydät sen helposti viedessäsi kaatoa. Mikäli käytät kaatona jotain muuta kuin veristä sientä, laita sieni puhtaaseen muovipussiin ja tuo se siinä pois metsästä. Tällöin sienestä ei leviä metsään häiritseviä tuoksuja. Vie myös kaatona käytettävä kani tai syötävä loppumakaukselle pussissa, jottei siitäkään leviä ylimääräisiä tuoksuja. Anna jäljen vanheta (pennulle tunti tai pari ja kokeneemmalle koiralle yön yli). Kokeessa jäljen ikä avoimessa luokassa on vähintään 12 tuntia ja voittajaluokassa vähintään 18 tuntia. Jälki haisee metsässä viikkoja, jopa kuukausia joten vaihda harjoittelumaastoa. Tee jälkiä myös erilaisissa olosuhteissa (sateessa) ja vaihtelevissa maastoissa. Jälkien etäisyys toisistaan tulee olla vähintään 200 m. Jäljen tekoon tulee kysyä maanomistajan lupa. Etenkin riistan lisääntymisaikana tulee olla tarkkana.
JÄLJESTYS: Vie kaato loppumakaukselle. Pue koiralle jälkivaljaat ja kytke se jälkinaruun. Vie se alkumakaukselle ja kehota sitä haistelemaan makausta. Tässä vaiheessa koira saattaa jo hoksata mistä on kysymys ja lähteä jäljestämään. Opasta sitä kuitenkin ensimmäiset 10 m (sallittu myös kokeessa), näin se saa jäljelle hyvän lähdön. Jättäydy sitten narun päähän ja kävele koiran perässä. Jäljestys tapahtuu aina kävelyvauhtia, liian nopeaa koiraa tulee jarruttaa. Ole itse mahdollisimman eleetön ja hiljaa, koiran ohjaileminen on kiellettyä. Mikäli koira poistuu jäljeltä, kannattaa antaa sen etsiä jälkeä muutamia minuutteja. Mikäli koira jäljestää paluujälkeä (=kääntyy tulosuuntaan) enemmän kuin parikymmentä metriä, pysäytä se ja vie takaisin jäljestämättömälle jäljelle. Jos koira lähtee riistan perään kiellä sitä ja palauta jäljelle (kokeessa saat riistan näyttäytyessä kieltää kerran, muttet pysäyttää narusta vetämällä, etkä palauttaa jäljelle ilman tuomarin kehotusta).
Koiran tulisi ilmaista (=merkata) jäljen varrella olevat makaukset (haistelemalla, pysähtymällä, kaivamalla…) ja makausten merkkaamiseen tulisikin panostaa heti alusta lähtien. Jolleivät makaukset kiinnosta koiraa lainkaan, voi niihin jättää sille pienen makupalan.
ERILAISIA TYÖSKENTELYTAPOJA: Maavainuinen koira jäljestää kuono maassa yleensä hyvin tarkasti jälkeä pitkin. Ilmavainuinen koira taas jäljestää kuono pääosin ilmassa. Koiran ei tarvitse kulkea jäljen päällä, se saattaa kulkea vaikka 5 m jäljen sivussa, jos tuuli painaa veren hajun jäljen sivuun. Tällöin koiran tulee kuitenkin kulkea jäljen suuntaisesti. Koira saattaa myös jäljestää siksak-tyylillä jäljen yli risteillen, kokemuksen myötä tämä yleensä kuitenkin vähenee. Useat koirat jäljestävät käyttäen sekä maa- että ilmavainua.
LAUKAUKSENSIETO: Kokeessa koirien laukauksensieto testataan ampumalla ilmaan haulikolla (ei mikään KAMALAN SUURI PAMAUS). Koirat ovat tuolloin sidottuina esim. puihin ja ohjaaja poistuu parinkymmenen metrin päähän koirastaan jättämättä tätä minkään käskyn alle. Koira saa reagoida ampumiseen (hätkähtää, ihmetellä, hakea, etsiä riistaa) muttei saa pelätä sitä (yrittää paeta tai kaivautua maahan tai hakea tukea ohjaajastaan). Totuta koira ampumiseen ennen kokeeseen menoa.
TÄRKEÄÄ! Jälkeä tehdessäsi älä kylvä sinne makupaloja. Emme kouluta koiraa makupalanetsijäksi, vaan verijäljelle.
Jos koira raatelee kaatoa, kiellä sitä. Kaatoa raatelevaa koiraa ei palkita kokeessa.
Älä häiritse jäljestävää koiraa käskyttämällä tai kehumalla sitä koko ajan.
JOKAIKINEN JÄLKIMERKKI TULEE KERÄTÄ POIS METSÄSTÄ SILLÄ PUUN JATKOJALOSTUKSEEN JOUTUESSAAN NE AIHEUTTAVAT USKOMATTOMAN SUURTA TUHOA!
Älä tee jäljen sivuja liian lähelle toisiaan. Jäljen ei tarvitse olla viivasuora.
Käytä jälkivaljaita ja narua vain jäljestäessä. Näin koira oppii että ”nämä kamppeet päällä ollaan töissä”.
Tarkista ennen kuin lähdet jäljelle, etteivät vaatteesi ole veriset eikä taskussasi ole makupaloja tai haisevaa kaadonkuljetuspussia.
Jos koirasi on yli-innokas voi olla tarpeen käyttää se kunnon lenkillä ennen jäljestämistä.
Kun tuntuu että koira tietää mitä tekee, ilmoita se kokeeseen.
Kokeeseen mennessä ei tarvitse osata tehdä jälkeä yksin. Koejäljet tehdään pareittain ja kokematon jäljentekijä saa aina kaverikseen ”konkarin”.

 
   

 
© Anne Lohvansuu 2005